Siirry pääsisältöön

Miksi kotisiivous maksaa 50 euroa tunnilta?

Vertailu: perinteinen siivousyritys vs. suora palvelualusta Helsingissä

Perinteinen siivousyritys: massiiviset hallintokulut

Kun asiakas maksaa 45–50 € tunnilta siivouksesta, siitä vain murto-osa päätyy siivoojan taskuun. Pääkaupunkiseudulla siivoojan bruttopalkka on usein 11–15 €/h. Loput kuluvat byrokratiaan:

  • Työnjohtajat, HR, asiakaspalvelu, palkanlaskenta
  • Toimistotilat ja välinevarastot
  • Työvälineet, pesuaineet, työvaatteet
  • Työntekijöiden vakuutukset ja työterveys
  • Laskutus, kirjanpito ja markkinointi

100 siivoojan yrityksessä hallinto vaatii 5–10 toimihenkilöä, joiden palkat jakautuvat jokaiselle asiakastunnille. Toimistovuokrat Helsingissä voivat maksaa yli 2 000 €/kk. Yhden työtunnin todelliset kokonaiskustannukset voivat nousta jopa 35–40 €:oon. Tähän lisätään katetavoite, ja asiakas maksaa helposti yli 50 €.

Suora palvelumalli: minimikulut, maksimiteho

Nuuduu-tyylinen malli poistaa toimistot, työnjohtajat ja puhelinpalvelut. Asiakas ja siivooja kohtaavat suoraan alustalla.

  • Tekoäly hoitaa asiakaspalvelun ja varaukset
  • Maksut kulkevat automaattisesti alustalla
  • Ei toimistovuokria, ei henkilökuntapalkkoja

Yhdellä palvelutunnilla:

  • Siivooja voi saada 25–30 €
  • Asiakas maksaa 25–35 €
  • Alusta veloittaa 1 € molemmilta

Palvelininfrastruktuuri, AI-kulut ja maksunvälitys hoituvat sadoilla euroilla kuukaudessa, ei kymmenillä tuhansilla. Kulut ovat murto-osa perinteisen yrityksen kuluista.

Lopputulos: asiakas maksaa vain siivouksesta

Perinteisessä mallissa asiakas maksaa myös siivousfirman koko hallintokoneiston. Suorassa mallissa asiakas maksaa vain itse työstä.

  • Perinteinen: asiakas 50 € → siivooja 12 €
  • Suora malli: asiakas 30 € → siivooja 28 €

Suora malli on reilumpi tekijälle ja halvempi asiakkaalle.

Katso kotisiivouksen hinnat Helsingissä


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PRH päätti valita sodan väärän ihmisen kanssa

Ajattelin, että PRH:n “avoimen datan” mysteeri oli vain pieni sivujuonne Nuuduun kehityksessä. Lähettää pari sähköpostia, viitata EU-direktiiviin, saada asiallinen vastaus – ja asia ratkeaa. Mutta eipä tietenkään. PRH:lla ei selvästikään ymmärretty, että kyse ei ole siitä, että “yksi tyyppi kyselee liikaa”. He toimivat kuin virasto, joka on tottunut siihen, että kukaan ei kyseenalaista heidän tulkintaansa. Ja nyt he ovat keskellä farssia, jonka he itse rakensivat. Ensimmäinen näytös: “Tämä datasetti ei kuulu sinulle” Kun kysyin, miksi suomalaisista yksinyrittäjistä ei saa tietoja avoimen datan rajapinnasta – vaikka EU:n sääntöjen mukaan  juuri nämä tiedot  ovat HVD-luokiteltuja ja  pakollisia  avata maksutta – PRH vastasi yhdellä sanalla: GDPR. GDPR on virastojen versio “koira söi läksyt”. Sillä voi perustella mitä tahansa: tiedon salaamista, hitautta, maksullisuutta, jopa Excel-taulukoiden katoamista. Ongelma vain on se, että EU:n Implementing Regulation sanoo musta...

Suomessa kaikki on joko kiellettyä tai pakollista

On hämmästyttävää, miten vaikeaa voi olla yrittää tehdä Suomessa jotain oikein. Suuremmin en halua valittaa mutta ajattelin nyt yhden artikkelin koota Suomen ihmemmaahan liittyvistä asioista joihin matkan varrella olen törmännyt. Yrität kysyä luvan, lähetät sähköpostin, viittaat lakiin, odotat vastausta – ja vastaukseksi saat hiljaisuuden, maksulapun tai PDF:n, jossa lukee että “lisätietoja ei voida antaa”. Kun taas viranomainen Liettuassa vastaa viidessä minuutissa ja vielä kiittää, että kiinnostuit heidän ohjelmastaan.  Nuuduuta  rakentaessa on alkanut muodostua aika hyvä kuva siitä kuinka eri maiden viranomaiset suhtautuvat erilaisiin toimintaan liittyviin kysymyksiin. Pakko kertoa että Suomi on täysin pohjasakkaa muihin maihin verrattuna missä tällä hetkellä toimimme. (Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua ja Malta) Mutta aloitetaan alusta. 1. EU: direktiivillä määrätty avoin data, paitsi jos olet Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) mainostaa ylpeänä “PRH open data” raja...