Ajattelin, että PRH:n “avoimen datan” mysteeri oli vain pieni sivujuonne Nuuduun kehityksessä. Lähettää pari sähköpostia, viitata EU-direktiiviin, saada asiallinen vastaus – ja asia ratkeaa.
Mutta eipä tietenkään.
PRH:lla ei selvästikään ymmärretty, että kyse ei ole siitä, että “yksi tyyppi kyselee liikaa”. He toimivat kuin virasto, joka on tottunut siihen, että kukaan ei kyseenalaista heidän tulkintaansa.
Ja nyt he ovat keskellä farssia, jonka he itse rakensivat.
Ensimmäinen näytös: “Tämä datasetti ei kuulu sinulle”
Kun kysyin, miksi suomalaisista yksinyrittäjistä ei saa tietoja avoimen datan rajapinnasta – vaikka EU:n sääntöjen mukaan juuri nämä tiedot ovat HVD-luokiteltuja ja pakollisia avata maksutta – PRH vastasi yhdellä sanalla:
GDPR.
GDPR on virastojen versio “koira söi läksyt”.
Sillä voi perustella mitä tahansa: tiedon salaamista, hitautta, maksullisuutta, jopa Excel-taulukoiden katoamista.
Ongelma vain on se, että EU:n Implementing Regulation sanoo mustaa valkoisella:
GDPR ei anna lupaa piilottaa suuria osia pakollisesta avoimesta datasetistä.
Toisin sanoen PRH teki päätöksen, joka ei kestä päivänvaloa – ja toivoi, ettei kukaan huomaa.
Toinen näytös: SOLVIT – Liettua astuu kehään
Laitoin asiasta valituksen SOLVIT-verkostoon, joka ratkaisee EU:n sisämarkkinaongelmia. Ajattelin, että ehkä saan jonkin geneerisen vastauksen vuoden päästä.
Mutta Liettua ei ole Suomi.
Liettuan SOLVIT-keskus vastasi nopeasti, perehtyi asiaan – ja antoi virallisen kannan, joka on niin suora, että Suomessa se aiheuttaisi välittömät hermoromahdukset:
PRH rikkoo EU:n avoimen datan direktiiviä.
PRH:n GDPR-perustelu on virheellinen.
PRH:n toimintaa voidaan pitää syrjivänä.
PRH estää sisämarkkinoiden toiminnan.
Tämä ei ole enää “pieni näkemys”.
Tämä on toisen EU-valtion virallinen arvio, jossa todetaan, että Suomen virasto rikkoo lakia.
Liettua lähetti tapauksen eteenpäin Suomen SOLVIT-keskukselle, joka joutuu nyt kysymään PRH:lta:
“Miksi teette näin?”
Saa nähdä, vastaavatko he siihenkin hiljaisuudella.
Kolmas näytös: FOI-pyynnöt – eli kuinka monta kiveä haluatte, että käännän?
Samalla kun SOLVIT aloitti työnsä, päätin tehdä pari julkisuuslain mukaista tietopyyntöä PRH:lle:
Missä on DPIA, eli tietosuoja-arviointi, joka olisi pakollinen näin laajalle datankäsittelylle?
Jos sitä ei ole, PRH rikkoi GDPR:ää.
Jos se on, se on todennäköisesti yhtä vahva kuin märkä servietti.Kuinka paljon rahaa PRH on käyttänyt tämän “avoimen datan” järjestelmän rakentamiseen?
Jos summa on iso, se on tuhlattu laittoman käytännön rakentamiseen.
Jos summa on pieni, se kertoo ettei kukaan oikeasti miettinyt tätä kunnolla.
Voin kertoa: kumpikin skenaario on PRH:lle katastrofi.
Tietosuojavaltuutetun toimisto tulee olemaan seuraava pysäkki heti, kun saan nämä vastaukset käsiini.
Neljäs näytös: Hallinto-oikeus – missä peli muuttuu vaaralliseksi
Lähetin juuri hallinto-oikeudelle kaikki SOLVITin asiakirjat, mukaan lukien Liettuan suoran arvion siitä, että PRH:n päätös on sekä suhteellisuusperiaatteen että EU-lain vastainen.
Hallinto-oikeus ei ehkä vielä reagoi, mutta jokainen tuomari ymmärtää yhden asian:
Kun toinen EU-valtio sanoo, että Suomen virasto rikkoo lakia, asia ei ole “mielipidekysymys”.
Ja tästä alkaa virallinen rumba.
Viides näytös: PRH huomaa, ettei tämä ollutkaan “yksi sähköposti liikaa”
PRH:n kannalta tilanne on nyt tämä:
SOLVIT tutkii
Hallinto-oikeus tutkii
Keskusviranomaiset (OKV, EOA) tutkivat
Tietosuojavaltuutettu tutkii heti kun DPIA:n puute tulee julki
VTV voi kiinnostua, jos rahaa on poltettu paljon. Heille on avattu keissi aiheesta.
EU-komissio tulee kuvioon, jos SOLVIT epäonnistuu
Kaikki tämä lähti liikkeelle yhdestä kysymyksestä:
“Miksi yksinyrittäjät puuttuvat avoimesta datasetistä?”
PRH olisi voinut vastata rehellisesti ja korjata asian.
Sen sijaan he valitsivat GDPR-sumutuslinjan.
Ja nyt tämä lumipallo vierii kohti aika isoa mäkeä.
Suomi tarvitsee vähemmän muureja ja enemmän ikkunoita
Tämä ei ole tarina siitä, miten minä taistelen PRH:ta vastaan.
Tämä on tarina siitä, miten järjestelmä toimii, jos sitä ei kukaan haastaa.
Kun suomalainen virasto huomaa, ettei vastapuolella ole perinteinen sähköpostiväsähtäjä, vaan joku joka:
lukee direktiivit
tuntee GDPR:n
tietää miten EU:n sisämarkkinasäännöt toimivat
tuntee julkisuuslain
eikä pelkää tehdä 20 valitusta eri viranomaisiin
…niin lopputulos on väistämätön.
Jossain vaiheessa jonkun on pakko sanoa:
“OK, korjataan tämä”.
Ja sen jälkeen Suomi on taas pienen askeleen lähempänä sitä maata, jota se kuvittelee olevansa.
Kommentit
Lähetä kommentti